Caged

These are the darkest clouds
To have surrounded me
Now I find my self alone caught in a cage

Ensimmäinen viikko tuntui siltä, että olisin ollut jumissa. Lähetin päivittäin asuntohakemuksia, mutta sain tuskin koskaan vastauksia - tai mikä pahempaa, sain vastauksia huijareilta. Muutamaa paikkaa kävin katsomassa, mutta jokaisessa tuntui olevan jotain vikana. Suurimmaksi osaksi huoneet olivat kivoja, mutta kalliita ja kaukana. Olin ansassa huoneessa, jossa oli kuusi kerrossänkyä. En voinut purkaa tavaroita, enkä asettua aloilleni.

Ensimmäinen päivä oli varsin kamala. Utrecht oli harmaa ja sateinen, ja minä käänsin kylkeä. Ihmiset tulivat ja menivät, mutta minä en liikkunut. Internet yhteys ei toiminut yläkerran huoneessa, ja kun vihdoin jaksoin mennä toisenkerroksen keittiö-oleskeluhuonealueelle, totesin ettei koneeni yhdistynyt verkkoon. Niinpä pelasin pasianssia ja vahtasin mahdollisuutta päästä yleiselle koneelle. Koneella ollessani lähettelin hakemuksia ja tarkistin sähköpostia päivittäin - vähintään neljästi!

Hostellissa tuntui riittävän porukkaa, mutta en jaksanut olla sosiaalinen. Nakersin omenaa, join tervaksi keitettyä kahvia (jota kestin kaksi päivää ennen kuin kävin osatamassa oman kahvin) ja pakenin kirjani taakse. Joka ilta maksoin seuraavasta yöstä, vaikka aamulla toivoin, ettei tarvitsisi. Nukuin vähän lisää.

Ensimmäinen kontaktini Utrechtiin oli koulumatkani. Ensimmäisen päiväni olin maannut lähinnä peiton alla ja ihmetellyt sään rytmiä. Lähes koko päivän satoi vettä, aurinko ehti paistaa sateen välissä muutaman minuutin. Koulumatkani ajan sää oli harmaa ja pilvinen, mutta ei onneksi satanut. Enhän pakannut edes sateenvarjoa (virhe!).

Vietin verkkaisen aamun, tarkistin jälleen sähköpostini, kirjoitin muutaman hakemuksen lisää, katsoin ohjeet koululle ja lähdin myöhässä (kuinkas muutenkaan). Kävelin määrätietoisen reippaasti ilman karttaa, ja tajusin meneväni väärää reittiä. Minun olisi pitänyt mennä pohjoiseen, vaikka kuljin itään. Lähdin siis ylöspäin ja löysin koulun lopulta helposti - jopa ajoissa!

Aikataulut ja lukujärjestys alkoivat hahmottua, vastaanotto oli lämmin ja muut opiskelijat mukavia. Opettajat olivat huolissaan asuntotilanteestamme (muillakin vaihto-oppilailla oli ongelmia asunnon kanssa). Aloin hahmottaa kaupunkia ja tutustuin muihin hostellilaisiin, jotka olivat samassa tilanteessa kuin minä. Häkin ovi oli auki, mutta sen ulkopuolelta ei löytynyt paikkaa, minne mennä.

I feel so cold inside
Sorrow has frozen my mind