maanantai 19. syyskuuta 2011

Stand My Ground

It's all around
Getting stronger, coming closer
Into my world
I can feel
That it's time for me to face it
Can I take it?


Puoli vuotta tyhjillään, kylmä ja likainen. Tyhjillään, ei siis asukkaita? Ei ainakaan vuokralaisia, ei. Nämä eivät maksaneet vuokraa, vaikka asuivat nurkissa omiin verkkoihinsa kietoutuneina pitkäjalkaisina ja puolikuolleina. Tai kuolleina. Kuolleina, ajattelin, mutta sitten liikkui jalka. Tai kahdeksan.

Astuin sisälle kirkkaan punaisen siivousämpärin ja kloriitin kanssa. Pölyä, likaa ja seittejä. Oliko lattia oikeasti valkoinen? Tiskipöydällä oli kahvikuppi, kahvin kuorrutuksena sentin paksuinen homekerros. Omistaja ei ollut uskaltanut katsoa jääkaappiin. En minäkään uskaltaisi. Laukussani tosin oli - ei leipää ja piimää, mutta maitoa ja hapankorppuja. Ehkä joisin maidon iltapalaksi.

Minulla oli väliaikainen paikka kahdeksi viikoksi, mutta minkälainen! Vanha olkikattoinen maalaistalo, jossa ilmastointi pelasi vähän liian hyvin ja ainoat asukkaat puoleen vuoteen olivat kahdeksan jalkaisia, eivätkä tarvinneet petivaatteita: nämä kutoivat omansa. Edelliset vuokralaiset olivat uskomattoman epäsiistejä, kunniattomia kansalaisia, jotka veivät mukavan vuokraemännän raastupaan vain koska saivat ilmaisen lakimiehen. Ravintolaa ja kilpahevostallia pyörittävä vuokraemäntäni onneksi voitti haasteen, mutta luottamus vuokralaisiin oli mennyttä. Ei vuokrasopimuksia, maksu käteisellä, ei kuitteja ja koko juttu perustuu "herrasmiessopimukseen".

Saatuani lakanat, siivousvälineet ja uuden talokierroksen (olin aikaisemmin käynyt katsomassa talosta toista huonetta) sekä avaimet kuulin kysymyksen: "When are you gonna pay?" Olin odottanut tätä ja vastasin antamalla kahden viikon vuokran naisen käteen. Kysymyshän oli molemmin puolisesta luottamuksesta. Sitten jäin yksin moppini kanssa. Seisoin surkeana hämähäkkien (lukin kokoisia, yhtä pitkäjalkaisia ja rumia) keskellä ja löysin kärpäslätkän toiseen käteeni. Ilman sitä ja uskollista Numatic-kumppaniani en olisi pärjännyt muutamaa ensimmäistä päivää. Numatic vetää melkein vertoja jopa Star Warsin R2:lle. :D

Ei muuta kuin hihat heilumaan. Listin ja imuroin liiskaantuneita hämähäkkejä, heitin surutta tavaraa menemään ja käytin klooria enemmän kuin käsieni iho olisi sallinut. Todellisuus ei vastannut elokuvista tuttua kuvaa vanhan talon kunnostamista, sillä jostain syystä elokuvissa ei ole koskaan häädettäviä hämähäkkejä, kestolikaisia lattioita, törkyisiä wc-pönttöjä tai tiivisteistään homehtuneita jääkaappeja.

Parin päivän päästä sain kiitokset talon vuokraajalta: "I don't know how you did it." En minäkään.

I just know there's no escape
Now once it sets its eyes on you
But I won't run,
Have to stare it in the eye

Stand my ground, I won't give in
No more denying, I've got to face it
Won't close my eyes and hide the truth inside
If I don't make it, someone else will
Stand my ground

2 kommenttia:

  1. Jopas on seikkailu sulla! <3 Oi-voi, tulee ihan oman reissun kommellukset mieleen. Kusi-paskavedessä käveleminen himassa jne.

    VastaaPoista